Suomenhevosten värit
Kun suomenhevosia ryhdyttiin kantakirjaamaan 1900-luvun alussa, rautias väri valittiin tavoitteeksi, ns. Hippos-väriksi. Tämän seurauksena rautias on nykyään suomenhevosilla ylivoimaisesti yleisin väri, noin 95 % hevoskannasta on erisävyisiä rautiaita.
Aikana ennen rautiaan värin suosimista suomenhevosissa esiintyi melko paljon ruunikoita ja mustiakin. Syrjinnästä huolimatta nämä värit säilyivät useammalla linjalla nykypäivään ja ovat rautiaan jälkeen seuraavaksi yleisimmät. Yhteensä ruunikoita ja mustia on reilu 4 %.
Kimot, voikot ja päistäriköt sen sijaan hävisivät tehokkaasti. Näitä värejä pidettiin merkkinä vierasverisyydestä, joten karsinta oli sen mukaista. Kimoja on säästynyt 2000-luvulle saakka kaksi sukulinjaa, voikkoja ja päistärikköjä vain yksi. Kimon ja voikkovärien säilyminen näyttää todennökäiseltä mutta päistäriköt ovat aivan muutaman tamman varassa.
Hopeavärejä esiintyy todennäkäisesti yleisemmin kuin kimoja tai voikkoja, mutta koska väritys näkyy vain perusväriltään mustassa tai ruunikossa hevosessa, väri säilyy hyvin piilossa rautiasvoittoisessa kannassa. Esimerkiksi hopean kantajaksi epäillystä Jonnesta jäi 344 jälkeläistä ja teoriassa näistä 50 % kantoi hopeageeniä.
Valkoiset merkit ja rautiailla liinajouhet ovat melko yleisiä. Suomenhevosilla esiintyy myäs kirjavuutta aiheuttava sabinogeeni, joka tyypillisimmillään aiheuttaa läpikäyvän läsin ja rosoreunaisia korkeita sukkia.
